Tutkimus ratsastajan kehonkäytön symmetrisyydestä
”Bye, T.L. and Lewis, V., 2021. Footedness and Postural Asymmetry in Amateur Dressage Riders, Riding in Medium Trot on a Dressage Simulator. Journal of Equine Veterinary Science, 102”
Tutkimuksen toteuttaminen
Tutkimukseen osallistui 28 ratsastajaa, iältään 18-60 vuotiaita tietyn kilpailutaustan omaavia naisia, joilla ei ollut tapaturmataustaa, joka voisi vaikuttaa testituloksiin.
Ratsastusosuus suoritettiin simulaattorilla, jotta testihevonen olisi symmetrinen eikä vaikuttaisi tuloksiin. Ratsastajia mitattiin vartalon liikkeitä osoittavien markkereiden avulla sekä painetta mittaavilla matoilla istuimen ja jalustimien alla. Markkereilla seurattiin lantion, hartioiden sekä rintarangan kallistumista.
Aluksi ratsastajille tehtiin 10 kysymystä sisältävä aiemmn validitoitu tutkimuskysely ”Waterloo Footedness Questionnaire”. Tällä kyselyllä pyrittiin selvittämään henkilöiden preferenssiä siihen, kumman puolen jalka on ennemmin liikkuva ja kumpi ennemmin stabilisoiva. Mobilisoiva raaja on jalka, jota käytät todennäköisemmin liiketehtäviin, kuten pallon potkimiseen; stabiloiva raaja on jalka, jolla tasapainoilet liiketehtävän aikana. Koska suurin osa väestöstä on oikeakätisiä, lapsia rohkaistaan yleensä oppimaan uusia tehtäviä, kuten kirjoittamista tai veitsen ja haarukan käyttöä oikeakätisesti. Tämän vuoksi jalkaisuus voi tarjota paremman kuvauksen yksilön liiketavoista urheilutoiminnassa, kuten ratsastuksessa.
Ratsastajan odotetaan istuvan satulan keskellä ja olevan symmetrinen asennoltaan ja liikkeeltään, jotta hevonen liikkuu symmetrisesti ja käyttää kehoaan parhaalla mahdollisella tavalla. Näin on todellisuudessa kuitenkin harvoin, ja useat tutkimukset ovat osoittaneet ratsastajan epäsymmetrian olemassaolon mitattuna kinematiikalla (tarkastelemalla asentoa ja nivelkulmia) ja kinetiikkaa (tarkastelemalla satulan alla, jalustimissa ja ohjaksissa olevia voimia). Vaikka useissa aiemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu tapoja parantaa ratsastajan symmetriaa, mikään ei ole aukottomasti näyttänyt mahdollisia taustalla olevia syitä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko ratsastajan dominoivalla jalalla vaikutusta kehonkäytön epäsymmetrisyyteen ratsastettaessa.
Havainnot ja johtopäätökset
Tutkimustulosten perusteella ei voitu osoittaa merkitsevää yhteyttä dominoivan jalan pisteytysluokituksen ja kehon epäsymmetrisyyden välillä eikä yhteyttä ratsastajasta hevoseen siirtyviin voimiin. Osallistuijilla havaittiin jalkaisuudesta riippumatta hyvin erilaisia epäsymmetrian ilmenemisen muotoja, eritysesti siinä ryhmässä, jossa selkeää toisen jalan käyttöpreferenssiä ei voitu osoittaa. Tämä tarkoittaa, että on jalkaisuuden lisäksi muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat asennon symmetriaan ja ratsastajan tasapainoon. Tutkimuspisteytyksen perusteella henkilöt kuuluivat suurimmalta osalta luokkaan, jotka pystyivät hallitsemaan liikkeen sekä stabiloinnin molemmilla jaloilla. Selvän puolieron omaavat henkilöt olivat pelkästään luokassa oikeajalkaiset (oikea jalka liikkuu, vasen jalka stabiloi).
Mielenkiintoinen havainto oli, että suurella osalla tutkituista ratsastajista oli merkkejä lonkan alueen toispuoleisesta kallistumiselta, ja tällöin ilmeni kompensaatiota muun kehon kallistumista vastaan ratsastajan laittaessa enemmän painoa yhteen jalustimeen. Tämä on yksi esimerkki kompensoivista liikemalleista, jotka ovat kuin ”pikakorjauksia” ratsastajan tasapainottamiseksi korjaamatta alkuperäistä ongelmaa. Jos esimerkiksi ratsastajan lantio on epäsymmetrinen ja kallistuu yhteen suuntaan, olkapäiden kallistaminen vastakkaiseen suuntaan auttaa tuomaan ratsastajan painopisteen takaisin hevosen keskelle. Tämä vähentää putoamisen todennäköisyyttä, mutta se ei auta ratsastajaa istumaan suorimmin, koska vartalo on löytänyt tavan tasapainottaa lantion epäsymmetristä asentoa. Ajan myötä nämä kompensoivat kehonkorjaukset vahvistuvat ja niitä on yhä vaikeampi korjata.
Jos vartalon toisen puolen dominoiminen ei ole syynä ratsastajan epäsymmetriaan, tutkijoiden on otettava huomioon muitakin tekijöitä, kuten aiempi vamma, selkäkipu, harjoitusvaikutukset tai näiden yhdistelmä. Ratsastajista tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että 50-80 % ilmoittaa kärsivänsä selkäkivuista. Suurimmat määrät ovat ryhmissä, jotka kilpailevat korkealla tasolla tai ovat ratsastaneet pidemmän aikaa. Selkäkipu on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi kriketinpelaajilla selkälihasten epäsymmetriaan. Tutkimuksessa, jossa verrattiin eri kokemustasoisten ratsastajien asentoa, kokeneemmilla ratsastajilla oli suurempi epäsymmetria. Tulokset viittaavat siihen, että satulassa vietetyt tunnit pahentavat epäsymmetriaa, mahdollisesti epäsymmetrisen asennon toistumisen, selkäkivun tai näiden kahden yhdistelmän vuoksi. Nämä havainnot tarjoavat perustan tuleville tutkimuksille ratsastajan asennosta ja epäsymmetriasta. Useat tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että ratsastajien asennon symmetriaa voidaan parantaa melko helposti eimerkiksi keskivartalon voimaharjoittelulla, liikkuvuustestauksella ja fysioterapialla.
Huomioithan, että tutkimusseloste on laadittu vapaasti kääntäen, ja tarkempia tietoja tutkimuksesta voit tarkastella alla olevasta linkistä. Kuvat on lainattu tutkimuksesta.
